keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Raejuustosuosikkini

Kuinka moni teistä on kokeillut Arlan uusia Keso Snack- raejuustoja? Ne ovat aivan mahtavia! Suosikkini on hedelmä-pähkinä. En ole yleensä raejuuston ystävä ja tähän asti vain Arlan Keso maustamaton raejuusto on maistunut minulle. Raejuusto snack ei ole aivan superdieetin mukainen, mutta jatkossa toimii varmasti. Olen syönyt sellaisen jopa osana aamupalaa.

Hedelmä-pähkinä on ehdoton suosikkini.

Marja-pähkinä sopisi paremmin ruokavaliooni.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Tulevaisuuden odotukset

Lapsen sairauden myötä lopetin haaveilun. Karua. Siitä on yli neljä vuotta, kun olen viimeksi haaveillut tai odottanut jotain tulevaisuudesta. Olen jostain kuullut sanonnan, että ihminen ilman haaveita on jo elävältä kuollut.

Nyt minulla on jo pieni aavistus haaveesta, jota kohti aion ponnistaa. Yksi osa-alue tässä on laihtuminen, koska sitä myöten uskon saavani energisyyttä takaisin. Nykyinen paino ei ole kiva ja se vaikuttaa myös mielialaani. Ja vaikken laihtuisikaan älyttömiä määriä, niin ruokavalion parantamisella ja liikunnan lisäämisellä ei voi olla kuin hyviä vaikutuksia.

Ensimmäinen haaveeni on siis oman itseni takaisin saaminen. On aika palauttaa minut mukaan elävien kirjoihin.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kahvia ja kanelipullaa dieetin eväiksi?

Olen kokeillut elämäni aikana vain muutamaa proteiinipatukkaa. Näistä ensimmäinen, jonka merkkiä en enää muista, oli niin pahanmakuinen, ettei enää toista tehnyt mieli. Meni pitkään ennen kuin uskaltauduin maistamaan toista proteiinipatukkaa ja se ei ollut paljoa ensimmäistä parempi.

Koska reissun päällä ollessa on säänöllinen syöminen välillä haastavaa, päätin kokeilla proteiinipatukoita uudelleen. Tällä kertaa päädyin Leaderin Low Carb-patukkaan, jonka makuna on suklaan makuinen kaneli-kardemummapatukka ja patukan kääreessä on kuva kanelipullasta. Hieman epäilyttävää, eikö? :)

Kuppi kahvia ja mielikuva kanelipullasta toimii. Leaderin patukka on sopivan kanelinen ja lievästi makea. Koostumuksen ansiosta voi melkein kuvitella sen olevan pulla muutettuna patukan muotoon. Leaderillahan on makuja vaikka muille jakaa ja aion pysytellä tässä ainoassa (tähän asti) turvallisessa merkki-vaihtoehdossa. Jos yksi leaderin patukka on jopa hyvän makuinen, voisi olettaa muidenkin olevan. Otetaan siitä siis pikkuhiljaa selvää ja kerrotaan niistä muistakin mielipiteet.

Leaderia myydään jopa ruokakaupoissa, mutta sitä saa myön netin kautta. Esimerkiksi Hyvinvoinnin Tavaratalossa on runsas valikoima erilaisia proteiinipatukoita.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Sunnuntaisaldo 16.6.2013

Sunnuntaisin kokoan lyhyesti viikon saldon. Pyrin lisäämään saldon joka sunnuntai, mutta vähintään joka toinen sunnuntai. Kun blogini kehittyy ja saldot kasvavat, niin lisään erillisen sivun muutosseurantaa varten. Tällä kertaa saldon seuranta alkaa jo sunnuntaista, koska silloin aloitin prosessini.

Sunnuntai - Aamupäivä meni perseelleen ja oma mieliala oli surkea. Päätin vihoviimein tehdä asialle jotakin ja lopetin ikuisen huomisen odottelun. Loppupäivä meni ruokavalion suhteen hyvin. Kahvakuulailua fitfarmin ohjeita mukaillen. Paino 114 kg.

Maanantai - Superdieetti aloitettu. Päiväruoka myöhästyi reippaasti ja siitä aikataulut pielessä. Ei sortumisia ja olo on loistava. Reipas kävelylenkki vesisateessa hoidettu. Illalla pieni vatsatreeni.

Tiistai - Piti hoitaa reipas kävelylenkki lasten rattaiden kanssa, mutta se muuttui terveyskeskuskäyntiin lapsen kanssa. Plaah! Jäätelöä teki mieli, mutten sortunut.

Keskiviikko - Sairaalakäyntipäivä lapsen kanssa. Päiväruoka pitäisi siis korvata jollain muulla tai ottaa omat eväät mukaan. Laiskuus kuitenkin iski ja ajattelin selvitä kotiin ennen ruoka-aikaa. Toisin kuitenkin kävi. Ostin sairaalan kahviosta leivän kolmen sentin salaattitäytteellä ja söin sen nälkääni. Hetken päästä tuli vatsa kipeäksi. Jännä, miten nopeasti elimistön tottumukset muuttuu. Keskiviikko oli vasta kolmas päivä superdieetillä ja nyt jo leipä tuntuu pahalta vatsassa. Ruuat meni muutoin ok.

Torstai - Olo huomattavasti energisempi kuin aikaisemmin. Sokeri ei vain sovi minulle, se vaikuttaa niin voimakkaasti mielialaan. Tein lenkin kaksosrattaiden kanssa eli työnnettävän oli noin 50 kilon vastus. Lapsen terveydellisten juttujen kanssa tuli takapakkia ja heti teki mieli purkaa ahdistus ruokaan. Voi olla, että tässä tulee päivystysreissu yliopistolliseen sairaalaan. Ensi viikolla viimeistään on mentävä. Ahdistaa, mutta ruokavalio pysyy. Välipalalla fastin patukka kahvin kera - siinä mun herkutteluni. Illalla tuli lapsen kanssa päivystyslähtö yliopistolliseen.

Perjantai - Yliopistollisessa sairaalassa. Lämpimiä ruokia on vain yksi ja se ei mennyt superdieetin ohjeiden mukaan. Mitään epäterveellistä ei kuitenkaan tullut syötyä. Harvinaista, koska sairaalassa napostelun välttäminen on vielä vaikeampaa.

Lauantai - Edelleen yksi lämmin ateria, mutta muuten sujuu.

Sunnuntai- Piti punnita paino, mutta sairaalassa ollessa ei siihen ole mahdollisuutta. Aterian jälkeen oli jälkiruokana mustikkapiirakkaa ja vanilia kastiksetta, joten siihen sorruin. :) Ehkä tämä sallittakoon. Superdieettiä en täällä pysty täysin noudattamaan, mutta parhaani yritän.

Paino: -2 kg


torstai 13. kesäkuuta 2013

Juoksukengät

Ajattelin hommata itselleni kunnon juoksukengät. Vaikken olekaan vielä aivan juoksukunnossa, siihen olisi tavoitus päästä ja jostakin se on aloitettava.

Minkälaiset kengät olette kokoneet parhaimmiksi? Mitä kengässä pitäisi huomioida?

Adidaksen CC Chill miellyttää silmää ja tekniset ominaisuudet lupaavat hyvää. Hintakaan ei ole paha. :)

Toinen miellyttävä on myös Adidaksen, Adizero Boston 3 W

Tämä on kuitenkin suosikkini. Merrell Bare Access Arc 2 Top-Sportista

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kesän kauneimmat XL-uimapuvut

Hellemekon ohella toinen ongelma on plussakokoiselle sopiva uimapuku. Sitä on jo muutoinkin niin tietoinen omasta vartalostaan, että sen ahtaminen uimapukuun julkisesti tuottaa välillä tuskaa. Ongelma on kuitenkin vain oman pääni sisällä,  joten mitäs siitä välittämään. Uimapuku päälle ja rannalle!

Alla on tämän kesän kaksi suosikkiani ja kaksi muuta mieleen jäänyttä.

Halensin uimapuku on väreiltään suosikkini. Koot ovat 42-50.

H&M:n uimapuku jäi mieleen värinsä takia. Tästä on jäljellä lähinnä hajakokoja.
Zalandon Miraclesuit on kuosiltaan aivan ihana! En vaan itse osaisi olla ilman olkaimia. Kokoja on 46:n saakka, mutta sehän riittää vielä minulle. :)
Finnwearilla on myös oma plussamallistonsa, mutta minua ei nyt napannut.

Vinkki vuosien takaa

Muistui tässä päivällä mieleen vinkki vuosien takaa, lukiosta tarkemmin sanoen.

Lukioikäisenä olin kaikkein timmimmässä kunnossa. Harrastin joogaa, lenkkeilyä ja bodycombatia. Paino tippui aivan huomaamatta ja erityisesti vyötärön seutu litistyi. En tiedä onko osa syynä silloin lukemani vinkki, vai onko syy yksinkertaisesti edellä mainituissa. Nimittäin: vedä vatsa sisään. Mahdollisimman yksinkertainen vinkki, joka ilmeisesti vahvistaa syviä vatsalihaksia. Kun kävelet, istut, mitä vain, vedä vatsa sisään niin treenaat vatsalihaksia huomaamatta. Why not! Voisihan tätäkin taas kokeilla. Takaisin teinivuosiin. :)

Ja tähän elämäntaparemppaan sopii hyvin facebookissakin pyörinyt kuva.

 

Minusta

Minulla on neljä nuorta lasta. Vanhin lapsistani on ensimmäisellä luokalla ja nuorimmainen on melkein parivuotias. Yhdellä lapsistani on useita rakenteellisia poikkeavuuksia, kuten sydänvika ja viivästymää kehityksessä. Lapseni on neljä vuotias, mutta hän ei puhu eikä syö. Nuppipalapelejä rakentaa sujuvasti ja rakentaa kevyesti itseään pidemmän legotornin. Liikkuvuus ja leikit ovat siis lähes ikätasonsa mukaisesti, mutta verbaalisen ymmärryksen puolella on haastetta.

Lapseni on ollut pisimmällään sairaassa yli puoli vuotta putkeen, ilman kotona oloa. Leikkauksia on ollut useita ja vielä on muutama tulossa. Käymme sairaalassa tällä hetkellä kerran viikossa, yleensä kerran kuukaudessa. Voitte uskoa, että kaikki tämä on vaikuttanut mielialaani ja yleiseen olemukseeni. Olen viimeisen neljän vuoden aikana lihonut 15 kiloa.

Oma moka ja tapahtunutta ei saisi syyttää. Muutamat muutkin äidit ovat samassa tilanteessa, mutteivat silti liho. Kyse on minun vääristyneestä tavasta käsitellä murhetta ja masennusta. Osana tätä elämänmuutosprosessia (huom! ei projektia vaan prosessia) aion saavuttaa positiivisen ja aktiivisen elämän asenteen. Se on sekä minun että lasten etu.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Superdieetti

Päätin aloittaa Fitfarmin superdieetin. Mikäs sen mahtavampi keino avata uusi blogi ja uusi elämä. :P

Olen osallistunut kerran aikaisemmin gofatgo-ryhmään ja siinä jaksoin olla mukana reilun viikon. Ruokamäärät ovat suuria ja nälkää ei niissä pääse näkemään, mutta jostain syystä sorruin taas siihen samaan vanhaan kaavaan, enkä enää päivän herkutteluun päässyt mukaan rytmiin.

Olen sitä mieltä, että laihtuminen on vain kiinni omasta päätöksestä. Mutta se päätös on tehtä aina uudestaan ja uudestaan. Tarvittaessa jopa useita kertoja päivässä. Olen tällä hetkellä kurkkua myöten täynnä omaa nykyistä olemustani ja minun on pakko tehdä asialle jotain. Jos lihominen jatkuu samaa tahtia, niin se alkaa jo käydä terveyden päälle.

Seuraa siis jatkossakin, miten superdieetti onnistuu ja mitä tuntemuksia se minussa herättää. Haasteena minulla on se, että salitreeneihin en yksinkertaisesti pääse ja kaikki liikunta on tehtävä kotona. Lenkillekin pääsen harvoin yksin. Tai pääsisi sitä varmaan, kun vaan illalla lähtisi. Tässä se taas nähdään. Tahdosta se on kiinni. :)


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tunnesyöppöys

Olen tunnesyöppö. Olen aloittanut syömisen ahdistukseen jo yläasteella ja tavasta on hyvin vaikea päästä eroon. Olen miettinyt erityisesti viime aikoina, miksi ihmeessä syön, vaikka syöminen toisi pahan olon. Miksen lopeta syömistä pahoinvointiin? Nyt olen erityisesti ihmetellyt sokeria. Minulla on tämän kesäkuun ajan tullut sokerin syömisestä äärettömän huono olo ja päänsärkyä. Miksen silti voi ottaa opikseni ja yksinkertaisesti olla syömättä sitä sokeria?

Monen vuoden pinttynyttä tapaa on vaikea lopettaa. Liitän syömisen ja nimen omaan herkkujen syömiseen sekä rentoutumiseen että juhlimiseen. Ja erityisesti syön herkut salaa. Varsinaista ruokaa en mielestäni syö erityisen epäterveellisesti. Jos söisin vain ruoka-aikana, niin uskoisin olevani ainakin 20 kiloa kevyempi. Kuulostaa niin hemmetin helpolta, mutta on vaikea toteuttaa käytännössä.

Aion aloittaa tästä. Ja siitä sokerista. Kompastuskiveni ovat seuraavat:
  • Elämäntilanteeni on haastava ja olen tottunut purkamaan ahdistuksen syömiseen. Minun on löydettävä uusi tapa purkaa ahdistusta
  •  Olen hyvin pitkälti sidottu kotiin ja ruokakaapit ovat lähellä. Napostelu on tehty liian helpoksi.
  • Liitän herkuttelun liian moneen hetkeen. Kahvin kanssa tekee mieli makeaa, illalla rentoudun ja vietän omaa aikaa ja liitän tähän aina herkut. Suunnittelen usein illan herkkuhetken jo ennakkoon.
  • Koen olevani monella tapaa riippuvainen sokerista ja suklaasta. Mitä pidempään olen ilman niitä, niin sitä helpompaa se on. Mutta aloittaminen on vaikeaa ja koen vieroitusoireita.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Hellemekko plus koossa

Jokaisen kesän alussa kaipaan täydellistä hellemekkoa. Isompi kokoiselle naiselle tämä on aikamoinen ongelma. Itselläni on olemassa vyötärölinja, mutta vatsaa on kertynyt eteen. Näytän siis raskaana olevalta ympäri vuoden. Monen mekon leikkaus korostaa vatsaa ja mielikuvaa raskaana olevasta naisesta. Vastaavasti liian löysä mekko tekee minusta muodottoman ja entistä tulevamman näköisen. Olenkin todennut, että liian liehuvat vaattet lisäävät painoa monella kilolla, kun taas vyötärölinjan korostaminen kaventaa. Vyötärölinjan korostaminen korostaa melkein aina myös vatsaseutua, joten tästä tulee jatkuva dilemma.

Vaikka löydän vaatteita myös tavalliselta osastolta, niin olen todennut XL-naisten puolella olevan useasti päteviä leikkauksia. Todeta kyllä täytyy, että joissakin liikkeissä XL-naisten puoli on suuri pettymys ja kaikki isompi kokoiset naiset yritetään pukea liehuviin,  ylisuuriin telttoihin.

Toinen ongelma kesämekoissa on juuri rinnan alla tai jopa vatsan kohdalla oleva poimutus, leikkaus tai joustinnauha. Ei, ei ja ei. Ei sovi minulle. Maxi-mekoista haaveilen, mutta niistä olen jo oppinut luopumaan. Niissä on sama tenttamainen ilmiö.

Onneksi valikoimaa on kuitenkin löytyvissä. Alla on suosikkini.

Zalandon ihanan raikas mekko on ehdoton suosikkini sekä väriltään että malliltaan. Tämä pukee runsaampaakin naista ja korostaa juuri minulle oikeita kohtia.

Mekon kauniit yksityiskohdat tekevät tästä erityisen. V-pääntie hoikentaa ja olkapäiden aukot tekevät mekosta näyttävän.

Tässä Halensin mekossa on minulle sopiva leikkaus. Toivoisin pientä hihaa omaan mekkooni. Tämä sopii esimerkiksi kesäisiin juhliin ja peittävyyttä saa esimerkiksi bolerolla tai virkatulla huivilla.

Bubbleroomin mekko on varsinainen rantamekko ja sopii loistavasti lasten kanssa touhuamiseen ja rentoon meinikiin. Yläosasta ja vyötärölinjasta hieman tiukempi malli sopii juuri minun vartalolleni.

Tämä zalandon mekko on ihanan erilainen. Ehdoton must have!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Alicen maailma

Tämä on ensimmäinen blogipostaukseni useasta tulevasta. Aion blogissani käsitellä elämää kaikilta kanteilta. Surut, ilot, ajatukseni ja elämänmuutokset ovat blogin kantavana teemana.

Ajatus omasta blogista on hautunut pitkään. Minulla on olemassa jo harratusblogi, joten sinänsä tämä on tuttua puuhaa. Aikaisemmin en vain ole kirjoittanut mitään henkilökohtaista.

Olen noin kolmekymppinen, neljän lapsen äiti. Yhdellä lapsistani on ns. valuvikoja eli syntymästä asti olleita rakenteellisia poikkeavuuksia. Olen tämän myötä enemmän tai vähemmän mukana leijonaemoissa. Tämä on yksi suuri kantava teema elämässän ja tulee varmasti näkymään myös blogissani. Monen vuoden sairaalakäynnit ja toimenpiteet ovat vaikuttaneet ajatusmaailmaani sekä positiivisesti että negatiivisesti. Oma jaksaminen on useasti tiukalla.

Toinen kantava teema on oma fyysinen ja sitä myöten henkinen muutokseni. Painan noin sata kiloa ja en todellakaan oli muutoinkaan missipituuksissa. Olen pitkään suunnitellut painonpudotusta, mutten ole siihen vielä kyennyt. Olen lohtusyöjä ja edellä mainituista olen saanut hyvän tekosyyn jatkaa syömistä. Nyt aion kerätä itseni, saada takaisin elämäni ja itseluottamukseni. Ehkä näin melkein julkisesti asian ilmoittaminen kannustaa ja pakottaa toimimaan.

Vakavien asioiden lisäksi aion blogissani käsitellä paljon kevyempiäkin asioita. Muotia, kotia, kauneutta. Miten ja mistä isokokoinen löytää miellyttäviä vaatteita ja miten sitten muutoksen tullessa sopeutuu ja muokkaa omaa asustustaan.

Tervetuloa matkalle Alicen muuttuvaan maailmaan!