Tunnesyöppöys

Olen tunnesyöppö. Olen aloittanut syömisen ahdistukseen jo yläasteella ja tavasta on hyvin vaikea päästä eroon. Olen miettinyt erityisesti viime aikoina, miksi ihmeessä syön, vaikka syöminen toisi pahan olon. Miksen lopeta syömistä pahoinvointiin? Nyt olen erityisesti ihmetellyt sokeria. Minulla on tämän kesäkuun ajan tullut sokerin syömisestä äärettömän huono olo ja päänsärkyä. Miksen silti voi ottaa opikseni ja yksinkertaisesti olla syömättä sitä sokeria?

Monen vuoden pinttynyttä tapaa on vaikea lopettaa. Liitän syömisen ja nimen omaan herkkujen syömiseen sekä rentoutumiseen että juhlimiseen. Ja erityisesti syön herkut salaa. Varsinaista ruokaa en mielestäni syö erityisen epäterveellisesti. Jos söisin vain ruoka-aikana, niin uskoisin olevani ainakin 20 kiloa kevyempi. Kuulostaa niin hemmetin helpolta, mutta on vaikea toteuttaa käytännössä.

Aion aloittaa tästä. Ja siitä sokerista. Kompastuskiveni ovat seuraavat:

• Elämäntilanteeni on haastava ja olen tottunut purkamaan ahdistuksen syömiseen. Minun on löydettävä uusi tapa purkaa ahdistusta
•  Olen hyvin pitkälti sidottu kotiin ja ruokakaapit ovat lähellä. Napostelu on tehty liian helpoksi.
• Liitän herkuttelun liian moneen hetkeen. Kahvin kanssa tekee mieli makeaa, illalla rentoudun ja vietän omaa aikaa ja liitän tähän aina herkut. Suunnittelen usein illan herkkuhetken jo ennakkoon.
• Koen olevani monella tapaa riippuvainen sokerista ja suklaasta. Mitä pidempään olen ilman niitä, niin sitä helpompaa se on. Mutta aloittaminen on vaikeaa ja koen vieroitusoireita.